torstai 18. tammikuuta 2018

Haastattelussa esteratsastaja Viivi Riikonen

Hevosharrastajien haastattelujen muodostama postaussarja, on ollut blogissani ehdottomasti yksi suosituimmista sarjoista. En edes muista, milloin olisin viimeksi toteuttanut haastattelupostauksen blogiin. Lähes puolen vuoden jälkeen postaussarja saa kuitenkin jatkoa, sillä tänään on luvassa haastattelupostaus! Tällä kertaa haastatteluun valikoitui aiheeksi esteratsastus, ja sen lajin parissa pyörivä Viivi Riikonen. Blogini haastattelut on toteutettu yleensä tarinamuodossa, ja sama tapa toistuu myös tässä postauksessa. Toivottavasti pidätte!


Viivi ja Riona

Viivi Riikonen on ratsastusharrastaja toisessa sukupolvessa - lieneekö into hevosiin periytynyt hänen äidiltään, joka aloitti ratsastuksen noin kolmekymmentä vuotta sitten. Viivi itse on 14-vuotias tyttö, joka toteuttaa ratsastusharrastusta vuokraponinsa Maltin, jonka estepilottina Viivi toimii, ja ratsastuskoulun hoitoponin Rionan kanssa. Viivi ratsastaa siis Maltin lisäksi ratsastuskoulu Hubertuksen tunneilla kaksi kertaa viikossa, jonka lisäksi hän valmentautuu satunnaisesti esteillä.

Viivin lajina toimii esteratsastus. Hän kuvailee itseään rohkeaksi, sanavalmiiksi ja yritteliääksi. Esteratsastuksesta tulikin Viivin mielestä juuri hänen juttunsa luonteensa, etenkin rohkeutensa vuoksi, sillä siinä lajissa riittää vauhtia ja joskus vaarallisiakin tilanteita. Hän ei myöskään ole rimakammoinen. Viivi ei koskaan halua antaa periksi, vaan hän tahtoo aina yrittää uudelleen, vaikka kaikki menisikin päin puuta. "Ehkä minussa on vähän hurjapään vikaa" toteaa Viivi. Hän sanoo myös haluavansa olla kaikkien kaveri, että jokaisella olisi edes yksi ystävä, jolle puhua luottamuksella, ja samalla vastustaa kiusaamista yms. nälväilyä ja syrjimistä. Viivin sanavalmiudesta on etenkin tässä asiassa hyötyä. Hän tietää hyvin miten suhtautuu kiusaamisen - ja kohta tietävät myös kiusaajat.


Viivi ja Riona

Tällä hetkellä Viivi työskentelee kaikista eniten hoitoponinsa Rionan kanssa. Riona, oikealta nimeltään Doyher Rioghnach on vasta 9-vuotias connemaranponitamma, joka on hyvin persoonallinen ja vahvalla luonteella varustettu poni. Rionan kanssa Viivi on oppinut sen, että jokainen hevonen erilainen ja jokainen niistä kaipaa sellaista kohtelua, johon ne ovat tottuneet; jos esimerkiksi Rionan hakee karsinasta väärällä tavalla, se on koko hoitamisen ajan kiukkuinen ja ärtyisä, siksi Viivillä on omat tavat, kuinka hän hoitaa asiat sen kanssa.

Rionalla on Viivin mielestä todella kiva hyppy ja hyvä tekniikka, mutta esimerkiksi kisoissa sen suoriutuminen riippuu myös paljon ratsastajasta. Jos ratsastaja muistaa olla huolellinen, ponikin on. Välillä Riona osaa olla kiukkuinen, jolloin sitä pitää osata komentaa ihan kunnolla, muuten se possuilee koko ajan. Viiville Riona ei hirveästi uskalla mitään tehdä, sillä poni tietää Viivin tietävän sen metkut, mutta pienemmille aloittelijoille se osaa hoitotoimenpiteissä temppuilla ihan kunnolla. Ratsastaessa Riona on puolestaan pienemmille todella kiltti, mutta kokeneenkin ratsastajan kanssa se toimii hyvin ja onkin aika osaava oikeastaan kaikilla osa-alueilla. "Rionalla jokainen päivä ja ratsastus on erilainen, siksi sen kanssa on aina niin hauskaa!" kertoo Viivi.


Viivi ja Riona

Viivillä on ratsastushistoriaa takana jo yhdeksän vuotta. Sitä ennen hän köpötteli pikkuponien selässä satunnaisesti, mutta 7-vuotiaana sai viimein tahtonsa läpi, ja pääsi aloittamaan alkeiskurssin. Näistä päivistä Viivi sai hyviä muistoja, ja oppi ratsastuksen sekä hevosenhoidon perusteet. Kun Viivi oli ratsastanut jonkin aikaa, hän pääsi viimeinkin hyppäämään. Hän aloitti tietysti ihan pikkuisista pystyistä ja ristikoista, mutta alusta alkaen esteiden hyppiminen on ollut hauskaa, vaikkei hän harrastevuosien alkupuolella ollutkaan tarpeeksi vanha estevalmennusryhmään.

Vuonna 2015 Viivi ratsasti ensimmäisissä kilpailuissaan: clear round -arvostelumenetelmällä olevan 40cm korkean radan, joka silloin tuntui hänestä tietenkin isolta ja jännittävältä. "Jostain jokaisen on kuitenkin aloitettava. Tuntuu huimalta olla edennyt näinkin pitkälle" toteaa Viivi. Seuraavat kisat olivatkin hänellä jo 60cm korkeilla radoilla, ja siitä koko homma sitten hänen sanojensa mukaan kunnolla lähti. Viivi siirtyi ratsastamaan estepainotteiseen ryhmään, josta noin vuoden päästä hän pääsi tutustumaan Fiona-nimiseen hevoseen, joka vei Viiviä eteenpäin aimo harppauksin, ja he pääsivät yhdessä voittamaan jopa yhden 60cm luokan! Ne jäivät kuitenkin harmillisesti heidän viimeisiksi, ja samalla ensimmäisiksi kisoiksi, sillä Fiona menehtyi kesällä 2016.


Viivi ja Riona

Kesän 2016 jälkeen asiat muuttuivat merkittävästi: Viivi aloitti syksyllä estevalmennusryhmässä, jossa hänen ratsukseen valikoitui yllätyksenä Riona. Aluksi hän ei pitänyt oikein koko ponista, sillä mikään ei oikein sujunut. Sen kanssa Viivi hyppäsi ensimmäisen 80cm luokan, joka ei mennyt kovin hyvin. Se kuitenkin motivoi häntä ratsastamaan Rionaa yhä paremmin. Kesän 2017 alussa Viivin suuri haave toteutui: hän pääsi kisaamaan Rionalla Takkulassa tuntiratsastajien estemestaruudesta. Odotukset heihin eivät olleet muilla kovin korkealla, mutta Viivi ja Riona taisivat yllättää kaikki päästessään 10:lle sijalle mestaruusluokassa! Syksy sujui Viivillä treenatessa, ja lokakuussa hän pääsi tutustumaan Malttiin, jonka estepilotiksi hän päätyi aika yllättäen. Viivi sanoo Maltin olleen ihana lisä siihen kaikkeen, ja joulukuun aluekisoissa heille napsahti yllätysvoitto: heistä tuli Hubertuksen ponimestareita vuosimallia 2017, ja koko luokassa he olivat kuudensia!

Esteratsastus alkoi kiehtoa Viiviä siis jo ihan pikkulikkana, sen vauhti, ja se, kun hevoset suorastaan lensivät esteiden ylitse. "Siitä tuli vain sellainen olo, että hei, minäkin haluan tuonne, haluan oppia lentämään!" toteaa Viivi hauskasti. Viivin tallin silloiset "isot tytöt" hyppäsivät juurikin estevalmennuksissa, joka häntä kiehtoi kovasti. Tämä vuosi 2018 on hänen kolmas tavoitteellinen kilpailuvuosi. Kuten jo kävi ilmi, Viivi aloitti pikkuluokista (40-60cm) ja eteni siitä pikkuhiljaa ylöspäin. Nykyään hän kilpailee Maltin kanssa pienempiä 1-tason luokkia, mutta tavoitteena on edistyä pidemmälle koko ajan. Rionan kanssa Viivi kilpailee sekä 2- että 1-tasolla. Päätavoitteet kohdistuvat hänellä tietysti isompiin aluekilpailuihin, mutta Viivi käy myös oman tallin pienemmissä kisoissa keräämässä kokemusta.


Viivi ja Riona

Parasta esteratsastuksessa on Viivin mielestä se, kun on selvinnyt jostakin haasteesta, oli se sitten rata kilpailuissa tai vaikka tavallista korkeammat esteet. Itsensä ylittämisestä, ja hyvästä suorittamisesta tulee Viiville huippu hyvä olo, kun huomaa, että hei, homma hoitui hyvin! Viiviä innostaa myös aina nousta satulaan uuden päivän tullen ja tietää, että mitä ikinä seuraavan tunnin aikana on tehtävä, tulee olemaan mahtavaa ja oppii aina jotain uutta, vaikeuksien kautta tai ilman niitä. Viivistä laji on mahtava ihan kokonaisuutenakin.

Viivin ja Rionan tavoitteena tämän kevätkauden lopussa on päästä starttaamaan edes yhdessä 90cm luokassa. "Olemme kehittyneet ihan hurjasti siitä, kun aloitettiin, ja mielestäni on aika tarttua uusiin haasteisiin, tässä niistä siis yksi" toteaa Viivi fiksusti. Maltin kanssa Viivillä on tavoitteena päästä tutustumaan hiukan isompiin kilparatoihin, mutta pitää meininki kuitenkin rentoja, jotta poni saa mukaansa positiivisia kokemuksia. Viivistä olisi myös ehdottoman tärkeää kasvattaa hänen ja Maltin välistä luottamusta, sekä kartoittaa Maltin taitoja estepuolella. Nyt ollankin jo kevättalvessa 2018, ja Viivin mukaan tiukka treeni sekä Rionan että Maltin kanssa jatkuu samaan malliin, ja pitää vain katsella, mitä treeni tuo heille tullessaan, oli se hyvää tai huonoa.

"Pidemmällä tähtäimellä olen miettinyt, että olisi mahtavaa saada mahdollisuus kilpailla isompia luokkia esimerkiksi EM-tasolla. Siihen on tietysti vielä pitkä matka ja varmasti myös kovan uurastuksen takana, mutta ei sitä koskaan tiedä. Jos tavoitteet eivät ole niin kovat, että muut eivät naura niille, ne eivät ole tarpeeksi kovia" haaveilee Viivi.


Viivi ja Maltti, (c) Tiia K.

Kymmenen vuoden päästä Viivi kuvittelee olevansa kilpailemassa joitakin isompia luokkia kansainvälisissä kilpailuissa. Hän ei itse pidä sitä mitenkään mahdottomana, se vaatii vain kovaa työtä ja varsinkin sellaisen hevosen, joka kykenee auttamaan häntä kohti tavoitteitaan, joka on aivan totta. Ratsastajana Viiviä inspiroi tällä hetkellä eniten Anna-Julia Kontio. Viivi pitää kovasti hänen tavastaan ratsastaa, ja hänen hevosensa ovat Viivistä aivan upeita, ja niinhän ne ovat! "Anna-Julia on juurikin sellainen ratsastaja, jota on helppo ihailla" toteaa Viivi.

Tärkeää Viivistä esteratsastajana on muistaa, ettei kannata lannistua, vaikkei aina onnistukaan niin hyvin treeneissä tai kisoissa. "Virheitä sattuu aina, mutta niistä kannattaa vain ottaa opiksi ja yrittää uudelleen. Se on tapa, miten minä olen oppinut paremmaksi ratsastajaksi. Jos olisin luovuttanut ensimmäisiin virheisiin, en olisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä. Leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!" neuvoo Viivi.

Viiville on ollut myös tärkeää muistaa, ettei esteiden korkeus ole tärkeintä. Harjoittelemalla hyppäämistä pienemmillä esteillä pystyy helposti kehittämään omaa asentoa ja tekniikkaa. Kun on harjoitellut tarpeeksi pienemmillä esteillä, sen jälkeen myöskään isompien esteiden hyppäämisestä ei aiheudu ongelmaa. Viivi sanoo olevansa aina ajatellut, että on parempi oppia perusasiat hyvin ja ratsastaa siististi kuin aloittaa turhan isoilla esteillä ilman hyvää tekniikkaa ja istuntaa.

"Älkää lannistuko pienistä virheistä ja epäonnistumisista, virheet opettavat tekemään asiat uudelleen- paremmin!"

Viivi ja Riona

Super suuri kiitos Viiville haastattelusta, ja ihanan pitkistä vastauksista. Haastateltavan pitkät, monipuoliset ja panostetut vastaukset ovat aivan ihania, sillä niistä on paljon helpompi muovata postaukseen sopivaa tekstiä, kun on niin paljon tietoa! Viivi pitää myös super kivaa blogia, jonka löydät täältä. Toivottavasti teille lukijoille maittoi pitkästä aikaa kunnollinen haastattelupostaus, tällä kertaa esteratsastuksesta. Minä ainakin pidin todella paljon tämän toteuttamisesta. Jos teillä on ehdottaa tuleviin haastattelupostauksiin aiheita (ja haastateltavia) niin kommentoi alas toiveesi.

Tiistaina minulla oli perinteisesti hoitopäivä, joka sujui hyvin. Hoidin Brydjaa, täyttelin hevosten vesiä, hain hevosia tarhoista yms. tallihommia. Oli todella kivaa, ja huomenna, perjantaina menen taas tallille, kun on ratsastustunti. Haluaisin mennä taas Toukalla, tai vaikkapa Seifurilla. Örkillä en voi mennä, sillä se on pienellä saikulla, koska sitä on joku hevonen potkaissut tarhassa hokkikaviollaan jalkaan harmillisesti. Onneksi Örk ei onnu, jalka on vain vähän turvonnut, mutta se saa varmuuden vuoksi lyhykäisen loman tunneilta. Toivottavasti sen jalka paranee pian! Okein mukavaa torstaita kaikille, pidittekö te pitkästä aikaa tällaisesta haastattelupostauksesta?

PS. jos aikaisemmat haastattelupostaukset kiinnostavat, niin vammaisratsastaja Jennyn haastatteluun pääset tästä, raviurheilija Pinjan haastatteluun tästä, ja working equitationia harrastavan Saaran haastatteluun tästä!


Viivi ja Riona

-Pihla

lauantai 13. tammikuuta 2018

Parempi kuin hyvä kauden aloitus

Torstaina 11.1. oli kauan odotettu päivä - vuoden 2018 ja kevätkauden ensimmäinen ratsastustunti! En ole pitkään aikaan kirjoittanut tuntipostausta, mutta viimein sain motivaatiota rustata postauksen ratsastustunnistani. En vain voinut olla jakamatta vuoden ensimmäisen tunnin oivalluksia ja onnistumisia teillekin. Otsikosta voi päätellä, että tunti ei todellakaan mennyt hukkaan, vaan tunti oli erittäin onnistunut ja hyödyllinen. Aion kokeilla tässä postauksessa myös hieman uutta tyyliä kirjoittaa tuntipostaukset, ja kertoa mm. yksityiskohtaisten hoitotoimenpiteiden sijaan enemmän tunnin oivalluksista ja onnistumista. Enjoy!


Toukka on kyllä aikamoinen karvapallo! Omat jalat kyllä pysyivät lämpiminä ilman satulaa mentäessä.

Kauden ensimmäisen tunnin pääsin menemään Toukalla. Olin mielessäni toivonutkin sitä tai Örkkiä tunnille, ja tällä kertaa onni oli puolellani. Päätin samalla sekunnilla, että haluan mennä Toukalla ilman satulaa, sillä Toukalla on niin pehmeä selkä. Viimeisin tunti Toukalla (muistaakseni marraskuussa) oli sujunut sen verran hyvin ilman satulaa, että halusin nytkin mennä ilman. Saavuin tallille hyvissä ajoin, joten hoidin Toukan huolellisesti, tein muutaman letin, heitin suitset päähän, ja olimme valmiita ratsastukseen.

Kentällä hyppäsin penkiltä kätevästi Toukan selkään, ja kävelimme melko pitkät alkukäynnit. Toukka tuntui heti alusta asti todella rennolta ja reippaalta. Hyvällä tuntumalla lähdimme tekemään alkuverkkana väistöjä. Tehtävänä oli molempien pitkien sivujen alkupuolella lähteä pohkeenväistöllä keskemmälle kenttää, sivun keskikohdassa kävellä puomien välistä suoraan, ja suoristuksen jälkeen lähteä takaisin uralle pohkeenväistöillä. Tehtävä ei alkuun oikein sujunut Toukan kanssa, sillä kallistuin hirveästi menosuuntaan, enkä osannut antaa Toukalle tarpeeksi selkeitä apuja. Opettajan tarkemman avustuksen ja ohjeistuksen jälkeen tehtävä alkoi kuitenkin sujua paljon paremmin. Oivalsin, että minun täytyy pitää selkä suorempana, joka auttoi myös keskellä istumiseen, ja helpotti selkeämpien apujen antamista. Oli tärkeämpää saada hevonen väistämään ja kulkemaan rauhassa, kuin saamaan se täysin suoraksi, sillä hyvissä väistöissä Toukka suoristui melkein itsestään.

Väistöt sujuivat loppua kohden aina vain paremmin, ja alkuverryttelystä jäi todella hyvä fiilis. Toukka pysyi aktiivisena avuille lähes koko ajan läpi harjoituksen. Sitten aloimme tölttäämään. Töltti lähti sujumaan suhteellisen hyvin. Toukan kanssa töltissä on ehdottoman tärkeää pysyä jämptinä, sillä se yleensä laiskottelee alussa, mutta sille pitää vain näyttää, että ratsastaja on pomo, ja nyt tehdään töitä. Toukka alun herättelyn jälkeen pysyi suhteellisen reippaana koko ajan. Pyrin ratsastamaan melko lähellä, parin hevosenmitan päässä edellä menevästä ratsukosta, sillä pieni vetoapu auttaa aina Toukkaa. Teimme töltissä samaa tehtävää kuin käynnissäkin, mutta kuljimme normaalia tölttiä väistöpätkät. Tehtävä sujui hyvin, ja Toukka pysyi suurimmaksi osaksi töltillä läpi tehtävien, eikä hidastellut käyntiin, samoin kokouraa töltätessä.




Hyvin sujuneiden tölttitehtävien jälkeen aloimme ravaamaan. Menimme ensin kokouraa, mutta vähän ajan päästä myös samaa tehtävää kuin töltissäkin. Toukka jostain syystä rikkoi töltille välillä, mutta sain sen aina kuitenkin melko nopeasti raville takaisin. Toukan ravi on melko iso, joten ilman satulaa ravaaminen oli loistavaa tasapainoharjoitusta. Koetin pitää polvet alhaalla, ja rentouttaa hartiat, sillä välillä havahduin siihen, että jännitän hartioita ja olkapäitä hirveästi. Vaikka pyrin olemaan rento, en voinut jättää jalkojani ja pohjetta roikkumaan, sillä huomasin ravissa ja töltissäkin, etten voi vain jättää jalkaa roikkumaan, koska silloin Toukka muuttuu heti tahmeammaksi ja hitaammaksi. Jalan ei tarvitse olla jännittyneenä korvissa asti, vaan pohje täytyy pitää kiinni ja jalka rentona, mutta sitä ei pidä päästää roikkumaan maahan asti. 

Ravailut sujuivat hyvin, ja niiden jälkeen vaihdoimme suunnan oikeasta vasempaan, sekä kävelimme lyhyet välikäynnit. Niiden jälkeen teimme muutaman kerran käynnissä tehtävänä kiemurauraa. Se sujui hyvin, ei mitään erikoista. Sen jälkeen aloimme taas tölttäämään. Aloimme tehdä melkein heti tätä kiemurauraa töltissäkin, ja sinne kahden puomiparin väliin tehtiin parin askeleen käyntipätkä, ja jatkettiin taas töltissä. Toukka oli vähän laiskanpuoleinen tässä tehtävässä, mutta silti tölttäsi suunnilleen koko ajan läpi kiemurauran, josta ratsastuksenopettaja kehui meitä! Uralla töltätessä Toukka meni vieläkin paremmin, reippaammin ja puhtaammin tölttiä kuin edelliseen suuntaan. Itse pyrin istumaan suorassa ja rentona, mutta muistin pitää pohkeen kiinni, joten Toukka pysyi suhteellisen herkkänä pohkeelle, ja tölttäsi reippaasti sekä puhtaasti. Paras fiilis ikinä, kun löytää juuri oikean tavan ratsastaa, ja voi vain keinua puhtaan töltin tahdissa hevosen selässä!

Loistavien tölttipätkien jälkeen siirsimme hevoset vielä hetkeksi raviin. Toukka liikkui reippaasti, vaikka jostain syystä tähänkin suuntaan rikkoi välillä töltille. Ravi oli pitkää ja rentoa, ja selässä oli mukava istua, vaikka ilman satulaa ravi pompottikin vähän. Ravissa menimme vain kokouraa jonkin aikaa, kunnes siirsimme hevoset käyntiin. Pelasimme loppuun vielä yhden peili-pelin, jossa minä ja Toukka oltiin peili, ja kisan voitti Mosin ratsukko. Peilin jälkeen kävelimme vielä hetken kokouraa loppukäyntejä, joidenka jälkeen tulimme kaartoon ja alas hevosten selästä. Tunnista jäi huippu hyvä fiilis, sillä Toukka kulki pääosin reippaasti ja puhtaasti, ja itse sain hyviä oivalluksia ja vinkkejä ratsastukseen, joiden johdosta osasin itsekin ratsastaa Toukalla melko hyvin. Super tunti ja Toukka!


Tallilla treenissä oleva hevonen x, sen nimeä ei minulla tiedossa!


Tunnin jälkeen iloisin mielin vein Toukan sen karsinaan ja otin siltä suitset pois. Toukka tietää, että venyttelen sen kanssa aina tunnin jälkeen, joista se saa muutaman namin palkkioksi, ja varmastikin haistoi taskussani olevat porkkananpalat, joten se automaattisesti kumarsi, vaikka olin vasta harjaamassa sitä. On se fiksu hevonen! Harjuksen jälkeen Toukka viimein sai naminsa. Perusvenytykset Toukan kanssa ovat aina venytykset molemmille sivuille, ja kumarrus. Toukka on tallin hevosista ainut, joka kunnolla hiffaa kumarruksen, ja venyy niin sivuille kuin kumarrukseenkin ihan super pitkälle! Heitin sille lopuksi vielä loimen päälle, ja tallityöntekijä vei sen yöksi tarhaan. Täyttelin ennen lähtöäni vielä hevosten vesiä, ja mietiskelin tunnin onnistumisia. Ratsastuskerta oli parempi kuin hyvä kauden aloitus, enkä voi olla muuta kuin tyytyväinen Toukkaan ja omaan ratsastukseeni. 

Toivottavasti tuntipostaus pitkästä aikaa maittoi, ja onnistumisistamme oli kiva lukea. Itse ainakin pidin pitkästä aikaa tuntipostauksen kirjoittamisesta. Toivottavasti onnistumisten skaala jatkuu, vaikka tietenkin epäonnistumisiakin pitää aina johonkin väliin mahtua. Miten teidän vuoden ratsastukset ovat lähteneet käyntiin?

-Pihla